Haavisto vai Niinistö - presidenttiehdokkaiden kantoja Rauhanliitolle tärkeisiin kysymyksiin

Kokosimme presidentinvaalien toisen kierroksen maaliviivoituksella YLEn ja Helsingin Sanomien vaalikoneiden vastausten perusteella ehdokkaiden mielipiteitä Rauhanliitolle tärkeisiin kysymyksiin.

Sotilaallisen uhan kohdistuessa Suomeen presidentin tulee luovuttaa puolustusvoimien ylipäällikön tehtävä sotilashenkilölle.

Pekka Haavisto (PH): Jokseenkin eri mieltä.
"Pelkkä uhka ei ole aina riittävän painava syy ylipäällikön tehtävien luovuttamiseksi. Uhkan poistamiseen tarvitaan yleensä neuvotteluja ja diplomatiaa, ja näissä asioissa presidentti toimii ulkopolitiikan johtajana.

Jos maa on sodassa, silloin käytännön syistä puolustusvoimien ylipäällikkyys ja presidentin tehtävät kannattaa erottaa. Tästä Suomellakin on kokemuksia menneiden sotien ajalta. Silloinkin presidentin ja puolustusvoimien ylipäällikön on tehtävä saumatonta yhteistyötä maan turvallisuuden takaamiseksi ja konfliktin lopettamiseksi."

Sauli Niinistö (SN): Jokseenkin samaa mieltä.
(Ei tarkentavaa, avointa vastausta)

Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

PH: Täysin eri mieltä.
"Tällä hetkellä Suomella ei ole mitään turvallisuusvajetta, jonka mahdollinen NATO-jäsenyys poistaisi.

Kannatan nykyisen hallitusohjelman kirjauksia sotilasliittoon kuulumattomuudesta. Samaan aikaan pohjoismaista ja EU-yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa voidaan lisätä, ja Suomi voi jatkaa nykyistä rauhankumppanuusyhteistyötään NATO:n kanssa.

Mahdollisen kriisin olosuhteissa Suomella tulee olla kyky antaa ja vastaanottaa apua. Sen vuoksi myös kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta saatu kokemus on Suomelle tärkeää."

SN: Jokseenkin eri mieltä.
"Ei tee sitä tässä tilanteessa."

Venäjän sotilaallinen varustautuminen on uhka Suomelle.

PH: Jokseenkin eri mieltä.
"Venäjän sotilaallinen varustautuminen ei uhkaa Suomea, mutta saattaa omalta osaltaan lisätä jännitystä Euroopassa.

Sen vuoksi Suomen politiikkan painopisteenä pitää olla jännityksen vähentäminen Euroopassa ja globaalisti, Venäjän ja EU:n sitominen yhteistyörakenteisiin sekä aseistariisunta.

Suomen on tarkasti seurattava, ettei Venäjän puolustusreformi lisää turhaa jännitystä lähialueillamme, esim. Iskander-ohjusasemien rakentamisen kautta."

SN: Jokseenkin eri mieltä.
"Venäjä uudistaa nyt jälkeenjäänyttä puolustusrakennettaan. Jos viittaukset suurista puolustusmenojen korotuksista myös tulevaisuudessa toteutuvat, asiaa on seurattava ja arvioitava uudelleen."

Suomen tulee välttää osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanin kokemusten perusteella.

PH: Jokseenkin eri mieltä.
"Afganistanin ISAF-operaatio on vaikeuksissa siksi, että Karzain hallituksen aikana ei ole kyetty käynnistämään riittävän laajaa yhteistyötä maltillisen opposition kanssa. Vastarinta on radikalisoitunut ja laajentunut.

Tästä ei kuitenkaan voida vetää johtopäätöksiä, etteikö muissa hankkeissa voitaisi olla mukana sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja rauhanturvatyössä. Mielestäni esimerkiksi Israelin ja Palestiinan konfliktin pysyvä ratkaiseminen edellyttäisi myös rauhanturvajoukkoja alueelle."

SN: Jokseenkin eri mieltä.
"Meillä on vastuu kantaa osuutemme rauhan takaamisessa ja kriisien taltuttamisessa."

Suomen pitää tukea Yhdysvaltoja, jos se hakee YK:lta valtuutusta painostustoimiin Iranin ydinohjelman valvonnassa.

PH: Jokseenkin eri mieltä.
"Iranin on annettava lupa YK:n tarkastajille suorittaa tarkastukset niissä laitoksissa, joiden toiminnan epäillään liittyvän Iranin ydinaseohjelmaan ja ydinaseen valmistamiseen.

Olisi tärkeää, että tarkastukset laitoksissa suorittaisi nimenomaan YK ja sen erityisjärjestö IAEA, joita myös Yhdysvaltojen pitäisi tässä asiassa tukea.

Euroopalla voisi olla keskeinen rooli uuden dialogin aloittamiseen Iranin kanssa näissä kysymyksissä."

SN: Jokseenkin samaa mieltä.
"Ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämistä, jos siitä on todisteita, on pyrittävä rajoittamaan maailmassa."

Suomea pyydettiin keväällä 2011 osallistumaan YK:n valtuuttamaan ja Naton johtamaan operaatioon Libyan lentokiellon valvomiseksi. Ruotsi lähetti hävittäjiään operaatioon. Suomi ei osallistunut. Oliko Suomen päätös jäädä sivuun...

PH: oikea ratkaisu, sillä Suomen on parempi keskittyä siviilikriisinhallintaan.
"Pidän Suomelle oikeana roolina Libyan tilanteessa humanitaarista apua, siviilikriisinhallintaa ja demokratiatukea maan vakauttamiseksi.
Libyassa hallituksen ja opposition välisten yhteenottojen tilanne kärjistyi Benghazissa, jossa suuri määrä siviilejä oli joutunut sodan jalkoihin. YK:n turvallisuusneuvosto antoi mandaatin näiden siviilien suojelemiseksi sodan keskellä, ja päätöksen keskeinen peruste oli YK:ssa aiemmin hyväksytty suojeluvastuun periaate (responsibility to protect).

Sotilaalliset toimet Libyassa käynnisti vapaaehtoisten maiden joukko, joihin myös Ruotsi liittyi. YK:n mandaatin laveus johti siihen, että siviilien suojelusta sotilasoperaatio kasvoi laajaksi sotilaalliseksi tueksi Libyan oppositiolle, ja tämä johti Libyan pitkäaikaisen diktaattorin Muammar Gaddafin kaatumiseen.
YK:n mandaatin käyttö näin laajasti voi tulevaisuudessa johtaa siihen, että YK:n turvallisuusneuvostossa ei synny enää niin helposti YK:n suojeluvastuuta koskevia päätöksiä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Syyrian kohdalla, jossa siviilien suojelua juuri nyt tarvittaisiin, mutta turvallisuusneuvosto ei enää olekaan yksimielinen."

SN: oikea ratkaisu, sillä Suomen on parempi keskittyä siviilikriisinhallintaan.
"Suomen on syytä olla jatkossa aktiivinen myös sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Tähän operaatioon Suomen ei ollut tarkoituksenmukaista osallistua."