4.-6.-luokkalaisille

Opettajan näkökulma:

Tämän päivän opettajina tehtäviimme kuuluu kasvattaa oppilaitamme globaaliin vastuuseen ja yhdenvertaisuutta edistävään elämäntapaan. M. K. Gandhi on arvioinut omaa rooliaan opettajana ja kasvattajana suunnilleen näin: " Ollakseni heidän todellinen opettajansa minun on kosketettava heidän sydämiään. Kun sydämiä on kosketettu ajattelu voi muuttua ja kädet ja jalat saadaan liikkeelle".

Empatiaa eivät mielestäni riitä herättämään fraasit kuten: "Yritä ajatella miltä hänestä tuntuu." tai "Haluaisitko itseäsi kohdeltavan noin?". Tarvitaan todellisia kokemuksia.

Rauhankoulu tarjoaa opettajille oivan keinon oppilaiden sydänten todelliseen koskettamiseen. Ennen kaikkea draamatarinat Janesta sekä Rabian ja Malalain matkasta edesauttavat ymmärtävän empatian heräämistä. Tarinoissa eläydytään näiden ihmisten elämään tavalla, joka tekee heidät eläviksi ihmisiksi. Oppilaat saavat mahdollisuuden pohtia tarinoiden henkilöiden kokemia koettelemuksia ja eläytyä heidän tekemiinsä valintoihin ikäänkuin todellisissa tilanteissa. Tunteiden heräämisen lisäksi draamatarinoiden työstössä on tärkeää monien näkökulmien esiin tuleminen eri henkilöiden kautta. Oppilaat saavat mahdollisuuden harjoitella omia yhteistyö-, ongelmanratkaisu- ja dialogitaitojaan sekä aktiivisen kansalaisuuden taitojaan.

Suosittelen lämpimästi kaikille opettajille Rauhankoulun toimintakokonaisuuden tilaamista. Eniten vierailusta saa irti, kun työstää Rauhankoulun teemoja sekä ennen toimintapäiviä, että niiden jälkeen oman ryhmänsä kanssa. Rauhankoulun ohjaajilta saa asiantuntevaa apua globaalikasvatuksen opetusmateriaalien hyödyntämiseen.

Erityisopettaja Hanna Niittymäki

 

4.-6.-luokkalaisten tarinat

- Draamatarinoiden esittely

Rabian ja Malalain matka

Tarina kertoo kahden 13-vuotiaan tytön pakomatkasta Lähi-idän ja Euroopan läpi Suomeen vuonna 2015. Malalai, toinen tarinan päähenkilöistä, on kotoisin Afganistanin pääkaupungista Kabulista ja vammautunut astuttuaan pikkutyttönä maamiinaan. Malalain äiti työskentelee aktiivisesti naisten oikeuksien ja koulutuksen puolesta. Malalai itse haaveilee opiskelevansa insinööriksi. Rabian perheessä ei ole totuttu ajattelemaan, että naisen tarvitsisi kouluttautua. Rabian äiti on kotiäiti ja Rabia perheensä ensimmäinen tyttö, joka on oppinut lukemaan. Rabia on syntynyt pakolaisena Pakistanissa, Peshawarin kaupungissa, eikä ole koskaan käynyt Afganistanissa.
Tyttöjen tarinat yhtyvät, kun Malalain äiti päättää paeta Peshawariin tyttäreen kohdistuneiden uhkausten vuoksi. Mutta Peshawarista matka vasta alkaa.

Draamatarinan myötä päästään tarkastelemaan pakolaisuutta ja sen moninaisia syitä 2010-luvulla. Tarina perustuu todelliseen tilanteeseen, mutta henkilöhahmot ovat kuvitteellisia.

Teemoja, joita tarinan avulla voidaan käsitellä: pakolaisuus ilmiönä, pakolaisuuden syyt, globaalit kehityskysymykset ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, aktiivinen kansalaisuus ja globaaliin vastuuseen kasvaminen. Toimintakokonaisuus on suunnattu 11-15 -vuotiaille.

 

Jane, Dandoran laidalla

"Paperikassit ovat erityisen arvokkaita", kertoo Dandoran naiset -ryhmän puheenjohtaja Atieno. Dandoran kaatopaikalla ahkeroivat naiset tienaavat päivässä 50 sentistä kahteen euroon keräämällä ja myymällä kierrätykseen kelpaavaa jätettä. Dandoran kaatopaikka on Kenian suurimpia ja ainoa laatuaan pääkaupungissa Nairobissa.

Teini-ikäisten lasten tulisi olla koulussa, mutta puolenpäivän aikaan monet heistä liittyvät äitiensä avuksi. Vuoden lopulla Jane, 13, pitäisi läpäistä alakoulun päättötodistukseen liittyvät kokeet. Silti hän auttaa äitiään työssä ja hoitaa sairasta pikkusiskoaan kotona. Ei ole ollenkaan varmaa, saako Jane koulunsa päätökseen.

Tarinan kautta osallistujat pääsevät pohtimaan naisten ja tyttöjen asemaa kehitysmaissa, sekä koulunkäynnin vaikutusta lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Mietimme myös, mitä voimme tehdä edistääksemme lapsen oikeuksien ja YK:n kehitystavoitteiden toteutumista. Tarina pohjautuu todelliseen tilanteeseen ja olosuhteisiin.

Teemoja, joita tarinan avulla voidaan käsitellä: lapsen oikeudet kehityksen näkökulmasta, sukupuolten välinen tasa-arvo, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, yhdenvertaisuus, aktiivinen kansalaisuus ja globaaliin vastuuseen kasvaminen.

Tarina soveltuu 4.luokkalaisille ja sitä vanhemmille.

 

Aminan tarina
Aminan perheellä on yleensä mennyt hyvin. Heillä on tarpeeksi maata ja muutama eläin, joiden avulla he saavat tarpeellisen määrän vihanneksia, ruokaa, ja veden he voivat noutaa Dawa-joesta. Sadekauden aikaan Aminan ei tarvitse yleensä käydä hakemassa vettä kuin aamuisin ennen koulua.
Viime sadekaudella lyhyet sateet jäivät satamatta, ja nyt pitäisi olla meneillään pitkä sadekausi. Sateiden olisi pitänyt alkaa jo kolme viikkoa sitten, mutta kertaakaan ei ole satanut. Joki on niin kaukana, että kaikki vesi mitä jaksetaan hakea, menee ihmisille. Jos jotain jää yli, se annetaan eläimille. Kasveille ei riitä vettä. Yhdessä tutkitaan, miten Aminan kotikylän tilannetta voidaan parantaa, ja mitä me suomalaiset voimme asialle tehdä.

Teemoja, joita tarinan avulla voidaan käsitellä: kuivuus, Afrikan sarven humanitaarinen kriisi, yhteisöllinen ongelmanratkaisu, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet: ihmisen oikeus veteen, ruokaan ja koulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Gandhi
Tarina alkaa eteläafrikkalaisesta junasta. Gandhi on ostanut lipun ykkösluokan vaunuun, mutta hänellä ei ole oikeutta tähän syntyperänsä vuoksi. Hän ei hyväksy tätä, eikä siirry 3. luokkaan, joka on tarkoitettu intialaisille. Hän pyytää junaa pysähtymään.

Rauhankoulun "Gandhi" -draamatarinassa seurataan suuren rauhanaatteen edistäjän elämää ja, kuinka hän käyttää väkivallatonta kansalaistoimintaa asioiden edistämiseen. Tarinan tarkoituksena on saada osallistujat pohtimaan omia mahdollisuuksia käyttää väkivallattomia vaikuttamiskeinoja ja sitä, miten voimme edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme pienienkin tekojen kautta.

Teemoja, joita tarinan avulla voidaan käsitellä:
Väkivallaton kansalaistoiminta, rohkeus toimia ja puuttua asioihin, yhdenvertaisuus, globaaliin vastuuseen kasvaminen