Suomen ICAN: Ydinaseriisunta, ydinaseiden kieltosopimus ja Suomi

Maaliskuussa 2017 kokoontui 132 valtiota YK:n yleiskokouksen päätöksen mukaisesti konferenssiin valmistelemaan ydinaseet kieltävää sopimusta. Rakentavissa ja polarisaatiota välttävissä keskusteluissa osallistujat olivat sangen yksimielisiä kieltosopimuksen pääkohdista.

Neuvottelijoiden käsitys sopimuksen rajoista oli varsin realistinen. Kieltosopimus nähdään vasta ensiaskeleena kohti ydinaseiden lopullista eliminointia. Konferenssin presidentti, Costa Rican Elayne Whyte Gómez avustajineen valmistelee käydyn keskustelun pohjalta sopimusluonnoksen, jota käsitellään konferenssin seuraavassa vaiheessa 15.6. - 7.7.2017.

Suomi on liittynyt siihen ydinasevaltioiden ja sotilaallisesti liittoutuneiden maiden joukkoon, joka on päättänyt olla osallistumatta näihin kieltosopimusneuvotteluihin. Perusteluna Ulkoasianministeriö on esittänyt, että Suomi katsoo kieltosopimuksen vaarantavan ydinsulkusopimuksen (NPT).

Neuvotteluissa tämä pelko osoittautui perusteettomaksi: Eri maiden puheenvuoroissa painotettiin poikkeuksetta ydinsulkusopimuksen ja muiden jo olemassa olevien instrumenttien tärkeyttä.  Lisäksi korostettiin tämän kieltosopimusprosessin yhteyttä NPT:n artiklaan VI, joka velvoittaa ydinasevaltioita neuvottelemaan ydinaseriisunnasta. Kieltosopimus tulee nimenomaan olemaan artiklaa VI vahvistava sopimus, joka on erityisen tarpeellinen nykytilanteessa ydinaseriisunnan ollessa pysähdyksissä.

Seuraavaa ydinsulkusopimuksen seurantakonferenssia valmisteleva kokous pidetään toukokuussa Wienissä. Siellä ydinasevallat liittolaisineen selvittänevät suhteensa kieltosopimukseen ja esittänevät miten, jos ollenkaan, ydinaseriisunnassa päästään eteenpäin pelkästään ydinsulkusopimuksen puitteissa. Viimeistään silloin selvinnee myös Yhdysvaltojen uuden hallinnon linja ydinaseriisunnassa. On valitettavasti hyvin todennäköistä, ettei merkittäviä aloitteita tulla esittämään. Paljon mainostettu pienten askelten politiikka on jo kauan sitten muuttunut paikallaan polkemiseksi.

Päättäessään olla osallistumatta kieltosopimusneuvotteluihin on Suomi mielestämme valinnut väärän viiteryhmän, ydinasevaltiot ja niiden kanssa sotilaallisesti liittoutuneet maat. Meillä pitäisi olla varaa olla myös eri mieltä suurvaltojen kanssa ja ottaa aktiivinen rooli ydinaseiden tuomitsemiseksi. Näin ovat tehneet monet muut liittoutumattomat EU-maat, eritoten Ruotsi, Irlanti ja Itävalta. Ruotsin YK:n suurlähettilään Eva Walderin sanoin: Murenevassa turvallisuusympäristössä, jota tänään näemme, jokaiseen edistyksen mahdollisuuteen ydinaseriisunnassa on tartuttava.

Velvollisuus aktiivisuuteen korostuu aikana, jolloin ydinasevallat kyseenalaistavat
ennennäkemättömällä tavalla ydinaseiden vastaisia normeja. Emme voi sinisilmäisesti luottaa suurvaltojen vastuullisuuteen ydinaseriisunnassa. On täysin ilmeistä, että niiltä puuttuu tahto viedä läpi edes jo sovittuja toimenpiteitä, saati sitten hyväksyä uusia aloitteita.

Suomen tulee ulkopoliittisten perinteidemme mukaisesti tukea multilateralismia ja vahvistaa kansainvälisiä normeja ilmaisemalla selkeä tuki kieltosopimukselle. Se ei tietenkään edusta lopullista ratkaisua, mutta tulee olemaan yksi tärkeä instrumentti muiden joukossa.

Historiallisen ydinasekieltosopimuksen syntyminen ja voimaanastuminen lähitulevaisuudessa on hyvin todennäköistä riippumatta siitä, onko Suomi mukana kesäkuun neuvotteluissa vai ei. Osallistumisella prosessiin on kuitenkin ainakin kaksi etua. Ensinnäkin Suomi pystyisi vaikuttamaan sopimuksen sisältöön ja sanamuotoihin. Toiseksi Suomen mukanaolo ja tuki sopimukselle auttaisi ylläpitämään maamme mainetta ja identiteettiä edistyksellisenä ja riippumattomana valtiona, joka toimii kansainvälisten normien ja multilateralismin puolesta. Tämä edistäisi myös Suomen pyrkimyksiä päästä YK:n turvaneuvoston jäseneksi.

Suomen ICAN verkosto 12.4.2017