Sotilaallinen yliote kriisinhallinnassa vaikeuttaa siviilitoimintaa/ Den militära dominansen försvårar civil verksamhet

Suomen Rauhanliitto - Yk-yhdistys käsitteli Afganistanin tilannetta hallituksen kokouksessa tammikuusa. Rauhanliitolla alkaa tänä vuonna projekti jossa erityisesti tarkastellaan paikallisten toimijoiden ja ihmisten ja kentällä olleiden kokemuksia "parhaiten toimivasta" kriisinhallinnasta ja avusta Rauhanliiton mielestä sotilasjoukkojen lisääminen Afganistanissa ei tuo vakautta ja rauhaa, päinvastoin.

Sotaa Afganistanissa ei sotimalla voiteta. Sotilaallinen yliote kansainvälisessä kriisinhallinnassa pikemminkin vaikeuttaa siviilitoimintaa maassa. Ratkaisua on haettava siviiliavun ja siviilikriisinhallinnan huomattavalla lisäämisellä. Tätä kautta voi myös pitemmällä tähtäimellä estää radikalisoitumista ja terrorismille otollisten olosuhteiden syntymistä. Afganistanissa pitää keskittyä inhimillisen tulevaisuuden rakentamiseen, jossa tärkeitä osa-alueita ovat koulutukse, hyvän hallinnon sekä ylipäätään osaamisen ja paikallistason perusrakenteiden kehittäminen. Siis perus kehitysyhteistyötä. Afgaanien omaa mielipidettä pitää kuunnella ja sen tulee aidosti ohjata kansainvälisestä avusta ja kriisinhallinnasta päätettäessä.

Ongelmana terrorismin vastaisen sodan konsepti
Afganistanin sota käynnistettiin 9/11 jälkimainingeissa, joten keskeinen ongelma on ollut operaation päätavoite, eli terrorismin vastainen taistelu. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut kahdeksan vuoden aikana. Sotilaalliset toimet eivät kuitenkaan pure terrorismiin. Päinvastoin, sotilastoiminta ja varsinkin sen siviiliuhrit lujittavat vastarintaa ja vahvistavat radikalisoitumista. Tässä tapauksessa konflikti on eskaloitunut alueellisesti jo Pakistanin puolellekin. Terrorismin vastaisen toiminnan pitäisi olla, ja pysyä, ennen kaikkea poliisitoimintana, jossa pyritään sekä ennaltaehkäisemään terrorismia, että muilla kehitystoimilla vaikuttamaan perussyihin, jotka luovat terrorismille otollisia olosuhteita.

Koko sotilaallisen operaation perusviritys ja idea on muutettava. Operaation luonteen tulee olla enemmän perinteisen rauhanturvatoiminnan periaatteiden mukainen. Afganistanissa ongelma on ollut myös vahvasti puolueellinen kanta korruptoituneen hallinnon, Karzain ja tämän tukijoiden puolesta, jolloin osa Afgaaniryhmistä kokee tulleensa sivuutettua. Sodasta terrorismia vastaan pitäisi luopua ensisijaisena tavoitteena; sotilaallisen läsnäolon perusteluna pitää olla siviilien suojelu YK:n periaatteiden mukaan. Siviilien suojeluun voisi sitten yhdistää sotilaiden Afganistanin omalle armeijalle antaman koulutus- ja mentorointitoiminnan.

Sotilaallisen operaation ja siviiliavun suhde
Vahva sotilaallinen läsnäolo ja sotilaallinen yliote "kriisinhallinnassa" ovat murtaneet perinteisiä ja toimivia toimialarajoja eri toimijoiden välillä ja jopa heikentäneet sekä kansalaisjärjestöjen, että kehitysyhteistyötoimijoiden toimintamahdollisuuksia. Myös Afganistanin jälleenrakennus on vaikeutunut, koska sotilaalliseen toimintaan on kytketty kehitysyhteistyötoimia, joita tehdään sotilaallisen viitekehyksen sisällä, sotilaallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kehitysyhteistyön tekijöistä, humanitäärisen työn tekijöistä ja YK:n palveluksessa olevista on tullut sotilasyhteyden vuoksi vastarinnan ja väkivallan kohteita samalla tavalla kuin sotilaista.

Suomi on halunnut kehittää EU:ssa siviilikriisinhallintaa ja tähän olisi kaikki edellytykset, mutta resursseja tarvitaan moninkertaisesti. Tämän voisi tehdä säästämällä sotilaallisesta panostuksesta. Siviilikriisinhallinnan itsenäisyyttä sotilaallisesta toiminnasta tulee korostaa. Suomi on perustanut Kuopioon siviilikriisinhallinnan keskuksen CMC Finlandin ja ollut merkittävästi mukana poliisioperaatio EUPOL Afganistanissa. Tämän lisäksi Suomi on käynnistänyt kahdenvälisen poliisi-syyttäjäyhteistoimintakoulutuksen afgaaniviranomaisille. Tällaiseen toimintaan tulee panostaa nyt paljon voimakkaammin. Tärkeää olisi kuitenkin lisätä myös kotimaan valmiuksia, koulutusta, rekrytointia ja tutkimusta, ja se vaatisi resurssien moninkertaistamista nykyisestään. Siviilikriisinhallinnan voimavarat maailmalla ja EU:ssa, mutta myös Suomessa, ovat vain murto-osa sotilaallisen toiminnan voimavaroista. Myös alueella toimivien kansalaisjärjestöjen tukea tulee lisätä ja siten varmistaa, että panostus aidosti näkyisi ruohonjuuritasolla afgaanikylissä, arjessa ei vaan keskustasolla ja Kabulissa.

Rauhanliitto Afganistanista :

• Sotaa Afganistanissa ei sotimalla voiteta.
• Ratkaisua Afganistaniin on haettava siviiliavun ja siviilikriisinhallinnan huomattavalla lisäämisellä
• Siviilikriisinhallinnan itsenäisyyttä sotilaallisesta toiminnasta tulee korostaa
• Sotilaallisen operaation perusviritys on muutettava:sodasta terrorismia vastaan pitää luopua ja ensisijaiseksi tavoitteeksi nostaa siviilien suojelu YK:n periaatteiden mukaisesti.
• Siviilikriisinhallinnan resurssit tulee moninkertaistaa, sekä Suomen että EU:n.
• Terrorismin vastaisen toiminnan pitää olla ennen kaikkea poliisitoimintaa, jossa pyritään sekä ennaltaehkäisemään terrorismia, että muilla kehitystoimilla vaikuttamaan perussyihin, jotka luovat terrorismille otollisia olosuhteita.
• Afgaanien omaa mielepidettä pitää kuunnella ja sen tulee ohjata kansainvälisestä avusta ja kriisinhallinnasta päätettäessä.

Fredsförbundet
om Afghanistan: Den militära dominansen vid krishanteringen
försvårar civil verksamhet

Fredsförbundet anser att ökningen av militära styrkor i Afghanistan inte medför stabilitet och fred, utan tvärtom. Kriget i Afghanistan kan inte vinnas med krigföring. Den militära dominansen vid den internationella krishanteringen försvårar snarare den civila verksamheten i landet. Lösningen måste sökas med hjälp av en betydande ökning av den civila hjälpverksamheten och den civila krishanteringen. På detta sätt är det också på lång sikt möjligt att hindra att det uppkommer förhållanden som gynnar radikalisering och terrorism.

I Afghanistan är det viktigt att fokusera på uppbyggnaden av en mänsklig framtid vars viktiga områden är utvecklingen av utbildningen, av en god administration och av basstrukturerna inom kunnande och på lokal nivå över lag, dvs. fokusering på utvecklingssamarbete på basnivå. Afghanernas egen åsikt bör höras och åsikten måste genuint få styra besluten om internationell hjälp och krishantering.

Konceptet för kriget mot terrorismen är ett problem
Kriget i Afghanistan sattes i gång i efterdyningarna efter 9/11 vilket betyder att det centrala problemet har varit operationens huvudmål, dvs. kampen mot terrorismen. I fråga om detta har ingenting ändrats under åtta år. Militära åtgärder biter dock inte på terrorism. Tvärtom, militär verksamhet och framför allt dess civila offer stärker motståndet och radikaliseringen, i detta fall har konflikten t.o.m. redan eskalerat på pakistanskt område. Verksamheten mot terrorism borde vara och förbli framför allt polisiär verksamhet där målet är både att förebygga terrorism och att genom andra utvecklingsåtgärder inverka på de grundläggande orsakerna som skapar gynnsamma förhållanden för terrorism.

Grundtanken och idén för hela den militära operationen måste ändras. Operationen bör till sin karaktär mera likna traditionell fredsbevarande verksamhet. I Afghanistan har problemet också varit en starkt partisk ställning till förmån för den korrupta administrationen, Karzai och hans uppbackare, vilket gör att en del afghangrupper känner sig förbigångna. Kriget mot terrorismen borde överges som det primära målet; den militära närvaron bör motiveras med att de civila ska skyddas i enlighet med FN:s principer. Skyddet av de civila kunde sedan kombineras med en verksamhet där soldater utbildar Afghanistans egen armé och fungerar som mentorer.

Förhållandet mellan den militära operationen och den civila hjälpverksamheten
En stark militär närvaro och den militära dominansen vid "krishanteringen" har brutit ner traditionella och fungerande gränser mellan verksamhetsområden och t.o.m. försvagat verksamhetsmöjligheterna för både medborgarorganisationerna och de olika aktörerna inom utvecklingssamarbetet. Också återbyggnaden av Afghanistan har försvårats, eftersom den militära verksamheten har förknippats med åtgärder som anknyter till utvecklingssamarbete men som vidtas inom en militär referensram och för att nå ett militärt mål. De som arbetar inom utvecklingssamarbetet, humanitärt arbete och i tjänst hos FN har på grund av sambandet till det militära på samma sätt som soldaterna utsatts för motstånd och våld.

Finland har velat utveckla den civila krishanteringen inom EU och till detta skulle alla förutsättningar finnas, men de behövliga resurserna borde mångdubblas. Detta kunde göras genom insparningar i den militära insatsen. Den civila krishanteringens oavhängighet i förhållande till den militära verksamheten bör betonas. Finland har grundat det civila krishanteringscentret CMC Finland i Kuopio och med en betydande insats deltagit i polisoperationen EUPOL i Afghanistan. Utöver detta har Finland satt i gång en bilateral utbildning för afghanska myndigheter omkring samarbete mellan polis och åklagare. Nu bör det satsas mycket hårdare på sådan verksamhet. Det är dock viktigt att utveckla också färdigheterna, utbildningen, rekryteringen och forskningen hemma i Finland och detta kräver att resurserna mångdubblas från det nuvarande. Resurserna för den civila krishanteringen i världen och inom EU, men också i Finland, är bara en bråkdel av resurserna för den militära verksamheten. Också stödet till de medborgarorganisationer som är verksamma inom området bör ökas och på detta sätt bör det försäkras att insatserna på ett genuint sätt blir synliga på gräsrotsnivå i de afghanska byarna, i vardagen och inte bara på central nivå och i Kabul.

Fredsförbundet om Afghanistan:

• Kriget i Afghanistan kan inte vinnas genom krigsföring
• En lösning för Afghanistan ska sökas med hjälp av en betydande ökning av civil hjälpverksamhet och civil krishantering.
• Den civila krishanteringens oavhängighet i förhållande till den militära verksamheten bör betonas.
• Militäroperationens grundtanke måste ändras. Kriget mot terrorismen måste överges och det primära målet bör bli att de civila skyddas i enlighet med FN:s principer.
• Den civila krishanteringens resurser bör mångdubblas, både i Finland och inom EU. 
• Verksamheten mot terrorismen bör framför allt vara polisiär verksamhet där målet är både att förebygga terrorism och att genom andra utvecklingsåtgärder inverka på de grundorsaker som skapar gynnsamma förhållanden för terrorism.
• Afghanernas egen åsikt bör höras och den ska vara styrande vid beslut om internationell hjälp och krishantering.