Miinasopimuksella todellista vaikutusta kentällä! - Suomi edelleen häpeällisesti sopimuksen ulkopuolella

Landmine Monitor 2009 raportti:

>>Lue koko raportti:
>> Suomen osuus:
>>kartat ja grafiikka
>>audio

Miinakielto on edennyt huomattavasti sitten 1997 solmitun sopimuksen voimaan astumisen, raportoi vuosittain ilmestyvä YK:n päämajassa julkaistu Landmine Monitor -raportti. Silti tehtävää on vielä runsaasti.

- On hyvä muistaa, että Suomi on miinat kieltävän sopimuksen ulkopuolella, toteaa Laura Lodenius Rauhanliitosta. Suurin osa maailman maista on humanitäärisistä syistä kieltänyt henkilömiinat ja moni maa myös rypäleaseet. Suomi on edelleen näiden kahden sekä siviilien että sotilaiden turvaksi luodun sopimuksen ulkopuolla. Tämä on suuri häpeä!

Maailmassa henkilömiinojen (jalkaväkimiinojen) tuotanto, kauppa ja käyttö ovat dramaattisesti vähentyneet sopimuksen myötä. Noin 3 200 neliökilometriä maata on raivattu miinoista ja muista räjähteistä, minkä seurauksena myös miinojen uhrien määrä on selkeästi vähentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2008 raportoitiin enää 5 197 miinaonnettomuuden uhria.

- Tilanne on edelleen vaikea, koska henkilömiinoja on yli 70 valtion alueella, ja uhreille ei ole saatavissa riittävää apua, Lodenius jatkaa.

- Olemme selkeästi luoneet globaalin normin, ettei henkilönmiinojen käyttö ole hyväksyttävää toteaa Steven Goose, Human Rights Watch -järjestöstä joka on myös Landmine Monitorin politiikkaa käsittelevän osuuden toimittaja,
- henkilömiinat ovat stigmatisoitu epäinhimillisiksi aseiksi, aseiksi, joita emme hyväksy, ja tämä on vaikuttanut myös niihin valtioihin jotka jääneet soimuksen ulkopuolelle.

Kahdeksankymmentä (80%) prosenttia maailman valtioista on mukana miinasopimuksessa. 39 prosenttia, esimerkiksi maat kuten Kiina, Intia, Pakistan, Venäjä Yhdysvallat ja Suomi, ei ole vielä liittyneet sopimukseen , mutta suurin osa näistä ovat kuitenkin käytännössä noudattanut sopimuksen olennaisia ehtoja. Viime vuosina Venäjä ja Burma (Myanmar) ovat ainoat valtiot jotka ovat käyttäneet henkilömiinoja. Myös Ei-valtiollisten aseellisten toimijoiden miinojen käyttö on vähentynyt vuoden 2001 yhdeksästätoista seitsemään vuonna 2008.

Myös maamiinojen tuotanto on vähenytynyt. 38 valtiota on virallisesti ilmoittanut lopettaneensa tuotannon ja jäljelle on jäänyt enää 13 potentiaalista tuottajamaata. Kauppa on viimeisen vuosikymmenen vuoden aika loppunut lähes kokonaan siten, että ainoastaan pieni määrä laitonta ja epävirallista kauppaa on näyttää tapahtuneen.

Viimeisen vuosikymmenen vuoden aikana sopimuksen osapuolet, ovat tuhonneet 44 miljonaa varastoitua henkilömiinaa. 86 sopimuksessa mukana olevaa valtiota on onnistunut tuhoamaan henkilömiinat varastoistaan annetussa ajassa ovat Valko-Venäjä, Kreikka ja Turkki epäonnistuneet aikataulussaan. Tämä on selkeä sopimusrikkomus.

Vuoden 1999 jälkeen on onnistutta säästämään suuri määrä henkilöuhreja, kun 2,2 miljoonaa henkilömiinaa, 230 000 panssarimiinaa ja 17 miljoonaa muuta räjähdettä on raivattu maastosta yhdeksänkymmenen maan alueelta. Raivausta on suoritettu myös sellaisissa maissa, jotka eivät ole miinasopimuksen osapuolia, kuten Libanon, Nepal ja Sri Lanka.

Samanaikaisesti on todettava, että raivausvelvoitteiden toteuttaminen aikataulun mukaisesti on ollut suuri haaste. Stuar Casey-Maslen Norwegian People´s Aid -järjestöstä ja Landmine Monitorin miinatoiminta-osuuden toimittaja toteaa
-viisitoista valtiota, joiden osalta takaraja raivaukselle oli 2009 saivat jopa kymmenen vuoden lisäajan, vaikka osa näistä, esimerkiksi Iso-Britannia ja Venezuela eivät ole edes yrittäneet täyttää velvoitteitaan raivauksen suhteen.

-Vaikka miinaonnettomuudet ovat vähentyneet, on määrä edelleen liian suuri. 1999-2008 Landmine Monitor on todennut 73 576 onnettomuutta yhteensä 119 maassa tai alueella.Tiedonkeruu ja raportointi on ollut vaikeata ja vähäistä monissa maissa, joten uhreja voidaan olettaa olevan vieläkin enemmän. Miinat kieltävä sopimus säästää konkreettisesti ihmishenkiä ja raajoha, mutta loput henkilömiinat on vielä raivattava ja uhrien avustusta ja miinavalistusta ei saa unohtaa toteaa Jacqueline Hansen, Landmine Monitorin ohjelmavastaava.

-Uhrien avustaminen on se osa-alue, jonka osalta on edistytty vähiten. Rahoitusta ja muuta avustusta tarvittaisiin enemmän, toteaa Stan Brabant Handicap Internationalista. Sadat tuhannet tarvitsevat parempaa tukea ja apua ja tuki on tarpeen välittömästi.

Kansainvälinen tuki miinatoiminnalle on 515,8 miljoonaa yhdysvaltain dollaria vuonna 2008. Tuki tulee 23 EU-maasta ja Euroopan neuvostolta. Viisi suurinta tukijaa ovat Euroopan neuvoston lisäksi Yhdysvallat, Japani, Kanada ja Norja. Viisi suurinta avunsaajaa ovat Afganistan, Sudan, Irak, Libanon ja Kambotsa. Miinatoimintaan on käytetty yhteensä yli neljä miljardia dollaria vuoden 1999 jälkeen.

Landmine Monitorin toimituskunnan muodostavat viisi suurta järjestöä: Mines Action Canada, Handicap International, Human Rights Watch, Landmine Action ja Norwegian People´s Aid. Suomessa Rauhanliitto on yleensä tuottanut Suomea käsittelevät tiedot.