Rauhanliitto ja Sadankomitea: Sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu on suurin turvallisuusuhka

Rauhanjärjestöt Sadankomitea ja Rauhanliitto ovat julkaisseet hallitusohjelmatavoitteensa. Järjestöt toteavat, että Suomen keskeisimmät turvallisuusuhkat ovat maailmanlaajuisia ilmastonmuutokseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyviä. Uuden hallituksen tulisi panostaa rauhanrakentamistyöhön, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun ehkäisemiseen.

Rauhanjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteet pähkinänkuoressa

  • Käynnissä oleviin konflikteihin ei ole sotilaallista ratkaisua. Tarvitaan enemmän voimavaroja sovittelu-, konfliktinratkaisu- ja rauhanrakentamistyöhön.
  • Suomen keskeisimmät turvallisuusuhkat liittyvät ilmastonmuutokseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen.
  • Merkittävin riski Suomelle on tulo- ja hyvinvointierojen kasvu seurannaisvaikutuksineen.
  • Aseiden sijaan pitää panostaa kansainväliseen yhteistyöhön ja lisätä kehitysyhteistyö- ja ilmastorahoitusta.
  • EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitettävä ja syvennettävä.
  • Armeijan lisärahoituksesta on luovuttava.
  • Suomen ei pidä liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi.

**************************************************************************************

Rauhanliiton ja Sadankomitean hallitusohjelmatavoitteet

Sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu on suurin turvallisuusuhka

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, eikä maallamme ole kiistoja naapurivaltioiden kanssa. Suomen keskeisimmät turvallisuusuhkat ovat maailmanlaajuisia ilmastonmuutokseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyviä.

Käynnissä oleviin konflikteihin, kuten Ukrainan kriisi, Syyrian sisällissota tai Lähi-idän konfliktit, ei ole sotilaallista ratkaisua. Tästä on laaja yksimielisyys. Konfliktien ratkaisu edellyttää nykyistä enemmän voimavaroja sovittelu-, konfliktinratkaisu- ja rauhanrakentamistyöhön sekä suoraan, paikan päällä vaikuttavaan tukeen.

Euroopan unioni luo turvallisuutta

Euroopan unioni on luonut vakautta ja turvallisuutta sekä unionin jäsenmaiden keskuuteen että koko Eurooppaan. Jotta EU voisi jatkaa työtään rauhan ja vakauden laajentamiseksi, on sen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kehitettävä ja syvennettävä. Yksi avainkysymys on EU:n turvallisuusstrategian uudistaminen, jossa keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettava kestävän kehityksen saavuttaminen ja yhteisen rauhanrakentamisen roolin vahvistaminen.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehostaminen edellyttää myös jäsenmaiden sitoutumista yhteisesti sovittuun politiikkaan sekä riittäviä välineitä yhteisesti sovitun politiikan toteuttamiseksi. Tavoitteena on oltava nykyistä yksiäänisempi ja poliittisesti vaikutusvaltaisempi Euroopan unioni.

Suomen tulee olla vahvasti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä ja rakentaa jäsenmaiden välille yhä vahvempaa luottamusta. Euroopan Unionin on toimittava yhtenäisesti ja tarjottava uskottava vaihtoehto voimapolitiikalle sekä rakennettava rauhaa myös lähialueillaan.

Ei Suomen Nato-jäsenyydelle

Suomen ei pidä liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. Suomen jäsenyys heikentäisi Itämeren alueen turvallisuutta. Naton jäsenyys myös sitoisi Suomen sotilasliiton strategiaan, jonka yksi osa on varautuminen taktisten ydinaseiden käyttöön Euroopassa. Enemmistö suomalaisista myös tukee sotilaallista liittoutumattomuutta ja tätä näkemystä on kunnioitettava.

Armeijan lisärahoituksesta luovuttava

Parlamentaarisen selvitystyöryhmän suositus 150 miljoonan euron lisäyksestä asehankintoihin vuosina 2016-2020 on otettava uudelleen harkittavaksi ja suhteutettava seuraaviin mittaviin kalustohankintoihin ilmavoimille, merivoimille ja maavoimille. Armeijan rahoitus ei voi olla irrallinen saareke, johon talouskehitys, kestävyysvaje tai valtion menojen leikkaustarve eivät kohdistuisi.

Suomen ajankohtaiset turvallisuusuhkat

Yhteiskunnallisen vakauden järkkyminen tulo- ja hyvinvointierojen kasvun seurauksena on merkittävin riski maassamme. Riski kasvaa, mikäli julkiseen talouteen kaavaillut leikkaukset kohdistuvat koulutus- ja nuorisopolitiikkaan, työllistämiseen, sosiaalietuihin tai terveydenhoitoon. Aiempien leikkausten seurauksena esimerkiksi elinajanodote on laskenut merkittävästi alimmissa tuloluokissa pitkäaikaisen työttömyydestä ja sen seurannaisvaikutusten johdosta. Talouden taantuma ja siitä johtuva suurtyöttömyys ruokkivat myös asenteiden jyrkkenemistä erityisesti pakolaisia, maahanmuuttajia ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä kohtaan.

Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja talouskriisit heijastuvat eri tavoin myös Suomeen ja vaativat päättäjiltä vastatoimia ja varautumista. Niiden kielteisiä seurauksia ei voida torjua asein. Aseiden sijaan pitää panostaa kansainväliseen yhteistyöhön ja lisätä kehitysyhteistyö- ja ilmastorahoitusta. Samoin on panostettava suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi-, koulutus- ja terveyspalvelujen laadun sekä saatavuuden nostamiseen.