tukijat vetoavat viranomaisiin
"Groznyin enkeli" Hadizhat Gatajeva (s. 1964) ja hänen miehensä Malik
Gatajev (s. 1968) ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta. Keskiviikkona
6.1. Suomen poliisi pidätti heidät eurooppalaisen pidätysmääräyksen
perusteella.
Gatajevien tukijat vetoavat viranomaisiin, jotta oikeus toteutuisi ja he saisivat Suomesta turvapaikan.
Gatajevit ovat pitäneet tshetsheenilasten orpokoteja Liettuan
Kaunasissa vuodesta 2000 ja Tshetshenian pääkaupungissa Groznyissa
vuodesta 1996. Suomessa heidän työnsä Tshetsheniassa tunnetaan Pirjo
Honkasalon palkitusta dokumenttielokuvasta Melancholian 3 huonetta. He
ovat hoitaneet yli kolmeakymmentä lasta, näistä yhdeksäätoista
Liettuassa. Gatajevit ovat adoptoineet muutamia lapsista, ja suurin osa
muistakin kasvateista pitää Hadizhatia ja Malikia äitinään ja isänään.
Gatajevien suomalaiset ystävät ja tukijat pelkäävät, että pariskunta
karkoitetaan Liettuaan, jossa he ovat joutuneet viranomaisten ja
turvallisuuspalvelun ahdistelun kohteeksi. Turvallisuuspalvelun
myötävaikutuksella heitä vastaan nostettiin lokakuussa 2008 perusteeton
ja laiton oikeusprosessi, jossa puolustuksen kantoja ei otettu lainkaan
huomioon. Heitä on painostettu todistamaan itseään vastaan, ja heidän
lapsiaan ja ystäviään on uhkailtu.
"Olen seurannut tyrmistyneenä oikeusmurhaa, jonka uhreiksi Gatajevit
ovat joutuneet", kertoi perheen ystävä, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki.
"Toivottavasti Suomessa heitä vihdoinkin kohdellaan oikeudenmukaisesti
ja inhimillisesti. Nämä ihmiset ovat orpojen auttajia, sodan uhreja
itsekin. He ansaitsevat tukea ja kunnioitusta."
Hadizhat Gatajeva kertoi perheen ja orpokodin muutosta Liettuaan
Voima-lehden haastattelussa syyskuussa 2009: "Halusin viedä
mahdollisimman monta lasta pois Tshetsheniasta, halusin antaa kauniille
lapsilleni kauniin ympäristön. Tuoda heidät rauhalliseen maahan, jossa
he saisivat opiskella ja elää normaalia elämää."
Hadizhat Gatajevan terveydentila on heikko. Hän kärsii korkeasta
verenpaineesta, sydänvaivoista sekä vaikeasta masennuksesta. Hänen
psyykkinen terveydentilansa on erittäin huono. Gatajevan vointia on
tutkittu Suomessa, ja tilan heikkoudesta on lääkärin ja psykologin
lausunnot. Ne on toimitettu viranomaisille.
"Gatajevien työ kovia kokeneiden lasten hyväksi on ollut fyysisesti
ja psyykkisesti kuluttavaa, mutta samalla se on antanut voimia auttaen
heitä kaikkia uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Tavattuani Gatajevit
ja heidän lapsensa olen huomannut, että kasvattivanhemmat ovat olleet
turvallisen lapsuuden peruspilari", kertoo psykologi Kirsti Palonen,
joka on vieraillut perheen luona useita kertoja. "Pidän heidän kaikkien
mielenterveyden kannalta ainoana kestävänä ratkaisuna, että he voivat
jatkaa yhteistä perhe-elämää turvalliseksi kokemassaan ympäristössä",
Palonen jatkaa.
1.-7. elokuuta 2009 Gatajevien kansainvälinen tukiryhmä järjesti
Cinema for Human Rights -elokuvafestivaalin Vilnassa nostaakseen
tapauksen julkisuuteen ja muistuttaakseen liettualaisia poliitikkoja
Euroopan unionin laeista. Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean
puheenjohtaja Heidi Hautala tuki tapahtuman tavoitteita ja osallistui
festivaalille.
Gatajevien orpokotia on tuettu taloudellisesti vuosikausia myös
Suomesta käsin: "Vuonna 2006 keräsimme yhdessä norjalaisten tukijoiden
kanssa rahaa Gatajevien käyttöön pienen talon ostoa varten. Olimme
kuulleet, että Liettuaan oli saapunut uusi lapsiryhmä Groznyista, ja
tilan puute oli akuutti", kertoo perhettä auttanut Virve Weckström. Hän
ja muutamat muut suomalaiset omistavat edelleen osan Gatajevien
pienestä talosta.
Gatajevien alaikäisistä lapsista kolme asuu tällä hetkellä
Kaunasissa Malikin veljen luona ja kuusi Vilnan SOS-lapsikylässä.
Groznyissa on yksitoista alaikäistä lasta Malikin siskon hoivissa.
Lisätietoja:
Teemu Matinpuro, 050 594 1499
Anu Harju, 050 358 1441
Oksana Tshelysheva, 044 962 7308 (englanti, venäjä)
VETOOMUS GATAJEVIEN PUOLESTA
Oheinen vetoomus on lähetetty 7.1. 2009:
Allekirjoittaneet vetoavat Suomen viranomaisiin, jotta Hadizhat ja
Malik Gatajevia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti ja
heille myönnettäisiin turvapaikka Suomesta. He ovat tehneet ansiokasta
työtä pelastaessaan pieniä lapsia ja nuoria aikuisia Tshetshenian sodan
jaloista, ja tätä työtä he haluavat edelleen jatkaa. Yhtä lailla
Gatajevien lapset haluavat elää vanhempiensa kanssa. Tämän pitää olla
mahdollista, etenkin nyky-Euroopassa.
Gatajevit ovat joutuneet viimeisessä kotimaassaan Liettuassa
käsittämättömän ja epäinhimillisen vainon uhreiksi. Oikeuslaitos ja
turvallisuuspalvelu eivät ole toimineet rehellisesti, vaan
systemaattisesti vaikeuttaneet heidän mahdollisuuksiaan saada avointa,
rehellistä ja oikeudenmukaista kohtelua.
Myös Gatajevien kasvatuslapsia on häiritty ja uhkailtu. Näin on tehty myös sinä aikana, kun vanhemmat ovat olleet Suomessa.
Tällainen piinaaminen ei kuulu demokraattiseen oikeusvaltioon. Se ei
saa toistua Suomessa, eikä Gatajevien palauttaminen tule
kysymykseenkään.
Aki Kaurismäki, elokuvaohjaaja
Pirjo Honkasalo, elokuvaohjaaja
Hannu Paloviita, toimitusjohtaja, Rosebud Books
Teemu Matinpuro, toiminnanjohtaja, Suomen Rauhanpuolustajat
Oksana Tshelysheva, toimittaja
Kirsti Palonen, psykologi, Psykologien Sosiaalinen Vastuu
Jaana Airaksinen, kirjailija, toimitusjohtaja, Into Kustannus
Risto Isomäki, kirjailija
Kimmo Jylhämö, päätoimittaja, Voima-lehti
Iida Simes, toimittaja, Rosebud Books
Anu Harju, puheenjohtaja, Zhima Ditt - Pieni Puu