Moninaista rauhantyötä tarjolla

Rauhan tekeminen

Rauha vaatii demokratiaa

Rauha ei tarkoita pelkästään sotien poissaoloa vaan myös sitä, että
ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Ruokaa, vettä ja lämpöä
tarvitsevat kaikki, samoin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään,
saada koulutusta ja työtä.

Käytännössä demokratia on resurssien jakamista, ihmisoikeuksien ja
ympäristön kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten ja lakien
noudattamista. Jotta konflikteja ei syntyisi, sortavia rakenteita
pitäisi purkaa. Valtion väkivalta yksilöä kohtaan tai luonnonvarojen
kaappaaminen oman valtion, kansan tai muun yksittäisen ryhmän käyttöön
ovat esimerkkejä nykyajan institutionaalisista väkivallan muodoista.
Siksi rauhanpolitiikan kysymykset ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä ja
toimintaa kohti kestävää kehitystä.

Kuinka rauha säilytetään

Rauhantyössä on tavoitteena kansainvälisten sopimusten ja humanitäärisen
lainsäädännön ajattelumallien vakiinnuttaminen laajasti tunnustetuiksi
moraalisiksi normeiksi eikä ainoastaan valtioiden allekirjoittamiksi
sopimuspapereiksi. Maailmanlaajuinen järjestäytyminen kansalaisten
kampanjoiden kautta edistää rauhanomaisten käytäntöjen normittumista.

Yhteisten sääntöjen tulisi olla juridisesti sitovia, jolloin niitä
rikkovia voidaan rangaista. Tällaisessa mahdollisessa maailmassa
esimerkiksi henkilömiinojen käyttö tai ydinaseiden kehittely muuttuisi
rikolliseksi. Myös tästä syystä kansalaisten valveutuneisuus on tärkeää.
Maailmanlaajuisten normien valvomiseksi on perustettu esimerkiksi
kansainvälinen rikostuomioistuin ICC (International Criminal Court), joka aloitti toimintansa vuonna 2002.

Rauhanliike haluaa rauhanpoliittisia ajatusmalleja valtavirtaan:
uutismediaan, päätöksenteon foorumeille, kouluopetukseen.
Turvallisuuspolitiikkaa on pyritty esittämään liian vaikeana alueena
kansalaisten ymmärtää. Alan kysymykset ovat kaihtaneet julkisuutta ja
niitä on verhottu vaikeaan terminologiaan.

Turvallisuuspolitiikka voi olla paikoin monisyistä, mutta mitään
eliittien salaista tiedettä se ei ole vaan meidän kaikkien
ymmärrettävissä oleva, kaikille kuuluva elämän ja politiikan alue.

Konfliktien hallinta - Mikä meitä uhkaa?

Kun suomalaiselta kysytään minkä he kokevat itseään uhkaavan, vastaus on
yleensä vakava sairaus tai syrjäytyminen työttömyyden tai
asunnottomuuden vuoksi. Jotkut pelkäävät pakolaisvirtoja muista maista.
Harva vastaa pelkäävänsä sotaa tai toisen valtion aggressiota. Julkisia
resursseja tulisi sijoittaa todellisten uhkien torjuntaan eikä
kuvitteellisiin iskuihin valmistautumiseen kallista sotateknologiaa
lisäämällä.

Kuinka konflikteja voidaan ennaltaehkäistä

Jos konflikteja yritetään "ratkaista" sotilaallisesti, sitä seuraa
väistämättä tuhojen korjaaminen ja yhteiskunnan palauttaminen normaaliin
elämään. Jälleenrakennus on kallista ja sitä laskua maksaa lopulta
jokainen meistä.

Kansainvälinen yhteisö voi yhteisvoimin toimia niin, että konflikteja
ennakoidaan, ennalta ehkäistään, ratkaistaan ja hallitaan entistä
tehokkaammin ilman väkivaltaa.

Muutamia keinoja

  • Hankitaan tietoa konfliktiherkän alueen tilanteesta ja
    välitetään sitä kansainväliselle yhteisölle. Tarkkaillaan sitä, että
    vaalit toteutuvat rehellisesti ja sääntöjen mukaan.
  • Early warning - eli varoitusjärjestelmien luominen takaa, että
    tietoa kärjistyneestä tilanteesta saadaan riittävän ajoissa.
    Toteuttajina voivat toimia kansainväliset ja alueelliset
    yhteistyöjärjestöt.
  • Kansainvälisellä yhteisöllä tulisi olla paremmat mahdollisuudet
    puuttua konflikteihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Alueellisten
    yhteistyöjärjestöjen kautta erimielisyyksien osapuolet voitaisiin saada
    neuvottelupöytään ja ulkopuoliset tahot voisivat toimia välittäjinä.
  • Jos konflikti pääsee puhkeamaan aseelliseksi yhteenotoksi, tulisi
    kansainvälisellä yhteisöllä olla suuremmat mahdollisuudet puuttua,
    hallita ja lopettaa se mahdollisimman rauhanomaisin tavoin.
  • Konfliktien jälkeen tärkeää on yhteisön demilitarisointi, esimerkiksi ylijäämäaseiden kerääminen ja hävittäminen sekä sotilaiden integroiminen
    siviilielämään. Menneisyyden väkivaltaisuuksien selvittäminen
    esimerkiksi erilaisten yhteisöllisten sovinnon menetelmien kautta
    ehkäisee tulevia konflikteja. Myös ulkopuolinen monitorointi tai
    rauhanturvaajien läsnäolo voi olla tarpeen.
  • Taitavasti laaditut rauhansopimukset ja niiden tehokas toimeenpano voivat ennaltaehkäistä tulevia konflikteja.