Toimintamuodot

Rauhan tekeminen

Rauha vaatii demokratiaa

Rauha ei tarkoita pelkästään sotien poissaoloa vaan myös sitä, että ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Ruokaa, vettä ja lämpöä tarvitsevat kaikki, samoin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään, saada koulutusta ja työtä.

Käytännössä demokratia on resurssien jakamista, ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten ja lakien noudattamista. Jotta konflikteja ei syntyisi, sortavia rakenteita pitäisi purkaa. Valtion väkivalta yksilöä kohtaan tai luonnonvarojen kaappaaminen oman valtion, kansan tai muun yksittäisen ryhmän käyttöön ovat esimerkkejä nykyajan institutionaalisista väkivallan muodoista. Siksi rauhanpolitiikan kysymykset ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä ja toimintaa kohti kestävää kehitystä.

Kuinka rauha säilytetään

Rauhantyössä on tavoitteena kansainvälisten sopimusten ja humanitäärisen lainsäädännön ajattelumallien vakiinnuttaminen laajasti tunnustetuiksi moraalisiksi normeiksi eikä ainoastaan valtioiden allekirjoittamiksi sopimuspapereiksi. Maailmanlaajuinen järjestäytyminen kansalaisten kampanjoiden kautta edistää rauhanomaisten käytäntöjen normittumista.

Yhteisten sääntöjen tulisi olla juridisesti sitovia, jolloin niitä rikkovia voidaan rangaista. Tällaisessa mahdollisessa maailmassa esimerkiksi henkilömiinojen käyttö tai ydinaseiden kehittely muuttuisi rikolliseksi. Myös tästä syystä kansalaisten valveutuneisuus on tärkeää. Maailmanlaajuisten normien valvomiseksi on perustettu esimerkiksi kansainvälinen rikostuomioistuin ICC (International Criminal Court), joka aloitti toimintansa vuonna 2002.

Rauhanliike haluaa rauhanpoliittisia ajatusmalleja valtavirtaan: uutismediaan, päätöksenteon foorumeille, kouluopetukseen. Turvallisuuspolitiikkaa on pyritty esittämään liian vaikeana alueena kansalaisten ymmärtää. Alan kysymykset ovat kaihtaneet julkisuutta ja niitä on verhottu vaikeaan terminologiaan.

Turvallisuuspolitiikka voi olla paikoin monisyistä, mutta mitään eliittien salaista tiedettä se ei ole vaan meidän kaikkien ymmärrettävissä oleva, kaikille kuuluva elämän ja politiikan alue.

Konfliktien hallinta - Mikä meitä uhkaa?

Kun suomalaiselta kysytään minkä he kokevat itseään uhkaavan, vastaus on yleensä vakava sairaus tai syrjäytyminen työttömyyden tai asunnottomuuden vuoksi. Jotkut pelkäävät pakolaisvirtoja muista maista. Harva vastaa pelkäävänsä sotaa tai toisen valtion aggressiota. Julkisia resursseja tulisi sijoittaa todellisten uhkien torjuntaan eikä kuvitteellisiin iskuihin valmistautumiseen kallista sotateknologiaa lisäämällä.
Kuinka konflikteja voidaan ennaltaehkäistä

Jos konflikteja yritetään "ratkaista" sotilaallisesti, sitä seuraa väistämättä tuhojen korjaaminen ja yhteiskunnan palauttaminen normaaliin elämään. Jälleenrakennus on kallista ja sitä laskua maksaa lopulta jokainen meistä.

Kansainvälinen yhteisö voi yhteisvoimin toimia niin, että konflikteja ennakoidaan, ennalta ehkäistään, ratkaistaan ja hallitaan entistä tehokkaammin ilman väkivaltaa.

Muutamia keinoja

• Hankitaan tietoa konfliktiherkän alueen tilanteesta ja välitetään sitä kansainväliselle yhteisölle. Tarkkaillaan sitä, että vaalit toteutuvat rehellisesti ja sääntöjen mukaan.
• Early warning- eli varoitusjärjestelmien luominen takaa, että tietoa kärjistyneestä tilanteesta saadaan riittävän ajoissa. Toteuttajina voivat toimia kansainväliset ja alueelliset yhteistyöjärjestöt.
• Kansainvälisellä yhteisöllä tulisi olla paremmat mahdollisuudet puuttua konflikteihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Alueellisten yhteistyöjärjestöjen kautta erimielisyyksien osapuolet voitaisiin saada neuvottelupöytään ja ulkopuoliset tahot voisivat toimia välittäjinä.
• Jos konflikti pääsee puhkeamaan aseelliseksi yhteenotoksi, tulisi kansainvälisellä yhteisöllä olla suuremmat mahdollisuudet puuttua, hallita ja lopettaa se mahdollisimman rauhanomaisin tavoin.
• Konfliktien jälkeen tärkeää on yhteisön demilitarisointi, esim. ylijäämäaseiden kerääminen ja hävittäminen sekä sotilaiden integroiminen siviilielämään. Menneisyyden väkivaltaisuuksien selvittäminen esimerkiksi erilaisten yhteisöllisten sovinnon menetelmien kautta ehkäisee tulevia konflikteja. Myös ulkopuolinen monitorointi tai rauhanturvaajien läsnäolo voi olla tarpeen.
• Taitavasti laaditut rauhansopimukset ja niiden tehokas toimeenpano voivat ennaltaehkäistä tulevia konflikteja.